Ollessani yläasteella, minua ja parasta kaveriani kiusattiin. Me oltiin niitä luokan hiljaisia nössöjä, ei meikattu, ei oltu muodinmukaisia, ja oltiin paljon lapsellisempia kun muut luokan tytöt. Muut jutteli poikien kanssa ja hengaili nuorisotalolla, me leikittiin kotona jotain Kauniita ja Rohkeita ja siten paettiin mielikuvitusmaailmaan leikkien olevamme jotain muita.

Olisin kovasti halunnut olla samantyylinen kuin he, mutta en kertakaikkiaan osannut ja kotoa en saanut siihen tukea, asuinhan kahden yksinhuoltaja isäni kanssa. Vaatteet sain kirpputorilta tai jonkun vanhoina kuluneina, meikkejä en olisi edes osannut käyttää tai saanut ostaa, enhän saanut mennä edes lähikauppaa pidemmälle ollessani 15-vuotias. Olin siis hieman ylipainoinen, rillipäinen, näppynaamainen, hiljainen, ujo ja epäsiisti teini. Ihme onkin, että suuremmaksi silmätikuksi kiusaajille joutui ystäväni.

Kiusaaminen oli lähinnä naureskelua, jotain nälvimistä ja porukasta pois jättämistä. Kumin palasilla heittelyä, supattelua ja osoittelua. Fyysistä väkivaltaa ei käytetty, mutta henkistä kyllä. 

Yksi kiusaajista oli eräs tyttö, joka oli paras ytäväni vielä esikoulussa. Hänkin oli hiljainen ja ujo, mutta seura tekee kaltaisekseen ja hänen paras ystävänsä oli oikea teinipissis. 

Muistan erään kerran liikuntatunnilta. Meillä oli yleisurheilua, pituushyppyä, juoksua ja kuulantyöntöä. Tämä entinen ystäväni tuli eteeni ivallinen hymy kasvoillaan ja tarjosi minulle kuulaa. Kysyi "Oletko varma että jaksat kantaa tätä?". Niin pieni ja mitätön lause, mutta muistan sen vielä 30v takaakin. Silloin se sattui, mietin mitä olen sille tytölle tehnyt, että hänenkin pitää nälviä minua.

Mutta nyt kuulin sattumalta tämän tytön kuulumisia. Hän oli juuri menettänyt vauvansa. Ilmeisesti oli keskosena syntynyt, ja vain kuukauden verran jaksanut. Niin surullista, pahinta mitä vanhemmalle voi tapahtua on oman lapsen kuolema..

Ja silti kaiken sen myötätunnon takaa mitä tunsin, minun mielessäni kävi ivallinen ajatus....."Niin sinä et sitten jaksanut sitä vauvaa kantaa loppuun saakka, minäpä jaksoin kahdesti".